Voimalaitos 60 vuotta – Puntarikosken värikäs historia

Puntarikoskella on tärkeä osuus Pohjois-Karjalan ­Säh­kö Oy:n perustamishistoriassa. Etenkin joensuulaisia houkutellut ajatus voimalaitoksen rakentamisesta koskeen jäi kaupungilta toteuttamatta. Sama voimalaitostoive kokosi kuitenkin monta pohjoiskarjalaista kuntaa yhteiseen tuumaan. Vaikka myös näiden toive voimalaitoksesta tuli torjutuksi, kunnat oli saatu pysyväksi osoittautuneella tavalla yhteistyöhön maaseudun sähköistämisasiassa.

Järvenlaskut olivat keino saada uutta maata maatalouden käyttöön. Höytiäisen järven pinnan alentamisesta oli puhuttu jo 1750-luvulla, mutta suurimittaiset työt Höytiäisen ja Pyhäselän välille kaivettavalla kanavalla alkoivat vasta v. 1854. Viisi vuotta ehdittiin työtä tehdä, kunnes vesi hankki otteen ihmisen työstä ja mursi rakentamista suojanneet padot 3.8.1859.

Kun Höytiäisen uusi lasku-uoma oli saatu säälliseen kuntoon, oli loppulukujen aika: Höytiäisen pinta oli laskenut 9,5 metriä ja vedestä vapautuneiden vesijättömaiden pinta-ala oli 15703 hehtaaria. Ihan pelkkää ihastusta ei hanke tuottanut, sillä vedenpinnan nousu tuotti ikäviä vahinkoja alempien vesistöjen rannoilla. Puntarikoski oli kuitenkin syntynyt lasku­-uoman yläpäähän.

Voimalaitoksen päämuuntaja noudettiin Onttolan asemalta joulukuussa 1957.

Kosken valjastaminen voimantuotantoon kiinnosti myös Joensuuta

Virtaavan veden voimalle oli löydetty jo vuosisatojen ajan käyttöä etenkin myllyjen ja myöhemmin teollisuuden koneiden pyörittämisessä. Sähkön ”keksimisen” ja erityisesti sähkövalaistuksen myötä sama voima komennettiin generaattoreiden vauhdittajaksi. Niinpä maaseudulla monet ensimmäisistä sähkölaitoksista perustettiin juuri vesimyllyjen yhteyteen.

Joensuussa kaupungin oma sähkölaitos aloitti toimintansa lokakuussa 1898. Sähkö saatiin höyryvoiman pyörittämästä generaattorista. Valittu tuotantotapa oli kallis, ja sähkön kysynnän vain kasvaessa esille nousi vesivoiman valjastaminen kaupunkilaisten iloksi. Joensuulaiset selvittivät Utran- ja Puntarikosken rakentamismahdollisuuksia. Näistä jälkimmäinen olisi ollut kannattava kohde, mutta valtiovalta laittoi hanttiin: Puntarikoski varattiin valtio-omisteisen Outokumpu Oy:n sähkötarpeita varten. Kaivosyhtiö ei kuitenkaan voimalaitosta rakentanut.

Puntarikoski kiusasi useiden kuntapäättäjien mieliä. Valtiovallan vaatimuksesta Joensuun, Liperin ja Kontiolahden kunnan edustajat keskustelivat v. 1920 yhteisestä voimalaitoksesta tuloksetta: kaupunki ei hyväksynyt 50/50 jako­suhdetta sen ja maalaiskuntien kesken. Monien eri vaiheiden jälkeen kaupungin onnistui kuitenkin saada koski vuokratuksi v. 1931 siten, että voimalaitoksen tuli olla valmis vuoden 1937 lopussa.

Joensuulaisten toimintaa sähkönhankinnassa voisi kuvata lyhytnäköiseksi, sillä kaupunki tarttui aina kulloisessakin lähitulevaisuudessa edullisimmalta vaikuttavaan vaihtoehtoon. On toki myönnettävä, etteivät 1930-luvun lama ja siitä toipuminen tällä kerralla helpottaneet päätöksentekoa. Niinpä kaupunginvaltuusto päätti toukokuussa 1936 äänin 11–10 luopua kosken rakentamisesta. Tuolloin arvioitiin, ettei kaupungin sähkön­tarve kasvaisi lähivuosina riittävästi, jotta voimalaitos kannattaisi. Toisin kävi, sillä jo vuonna 1941 kannattavuuden raja oli ylitetty selvästi.

Puntarikoski edesauttoi Pohjois-Karjalan Sähkön perustamista

Seuraavana asialla oli Liperin Sähkövoima Oy, joka v. 1943 esitti Liperille ja Joensuulle neuvotteluja Puntarikosken valjastamisesta. Asiasta kiinnostui koko joukko muitakin maalaiskuntia. Vaikka valtiovalta ampui toiveet alas, kuntien neuvotteluyhteys säilyi. Yhteistyötä auttoi Outokumpu Oy:n lupaukset sähköntoimituksista. Sodan päätyttyä neuvonpito muuttui toiminnaksi ja Pohjois-Karjalan Sähkö Oy:n perustamiseksi huhtikuussa 1945.

PKS nojasi sähkönhankinnassa aluksi kaivosyhtiön myymään sähköön. Kaivosyhtiö itse hankki sähkönsä Imatran Voima Oy:ltä. PKS puolestaan liittyi valtakunnanverkkoon helmikuussa 1950. Sähkönkulutus oli tässä vaiheessa niin suurta, ettei Puntarikosken voimalaitoksesta olisi enää ollut sähköhuollon ytimeksi, mutta tueksi kylläkin. PKS:n kaltaisen yhtiön ongelmana olivat kulutuksen vaihtelut ja ennen kaikkea yhtiön ostaman sähkön hintaan vahvasti vaikuttaneet kulutushuiput. Niiden tasaamiseen pienet vesivoimalaitokset soveltuivat erinomaisesti, joten PKS haki koskea vuokralle voimalaitoksen rakentamista varten.

Voimalaitoksen vihkiäisissä oli paikalla suuri joukko arvovaltaisia kutsuvieraita, korkea­arvoisimpana kunniapaikalla istui tasavallan presidentti Urho Kekkonen.

Voimalaitos vihittiin käyttöön 1.9.1958

Valtioneuvoston suopea päätös saatiin marraskuussa 1955. Rakentaminen aloitettiin lokakuussa 1956 – kuten sanomalehti Karjalan Maa asian ilmaisi – ”amerikkalaisella vauhdilla”. Luonnehdinnassa oli aimo annos totuutta, sillä voimalaitos valmistui hieman suunniteltua aikaisemmin. Generaattori käynnistettiin vuoden 1957 viimeisenä päivänä, ja PKS:n verkkoon se liitettiin heti vuoden vaihduttua. Voimalaitoksen vihkimistä 1.9.1958 kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Urho Kekkonen. Vesivoima-asioita tunteva Kekkonen oli muutamaa vuotta aikaisemmin pääministerinä ehtinyt ihmetellä, miksi koskea ei oltu jo aikoja sitten rakennettu.

Puntarikosken voimalaitoksen suunnitteli insinööri K. Ketomaa Insinööritoimisto Vesira­kentajasta vuonna 1954. Rakennuslupa saatiin pari vuotta myöhemmin ja harjannostajaisia vietettiin elokuussa 1957. Voimalaitos käynnistettiin jo samaisen vuoden viimeisenä päivänä. Se liitettiin sähköverkkoon heti vuodenvaihteen jälkeen.

Julkisesta tuesta huolimatta voimalaitos oli taloudellinen ponnistus maaseudun sähköistystyötä tekevälle yhtiölle. Pientä kohtalon ivaa kuitenkin sisältyy siihen, että jo vuokrahakemusta jätettäessä epäiltiin Puntarikosken vesivoiman kuulumista ylipäätään valtiolle. Epäilyt vahvistuivat 1970-luvulla niin, että asiaan haettiin tuomioistuimen ratkaisu. Korkeimman oikeuden v. 1984 antaman päätöksen mukaan kosken vesivoima kuuluu Lehmon jakokunnalle. Näin myös vuokrarahat jäävät PKS:n omalle toimialueelle.

Puntarikosken vesivoimalaitoksen remontti valmis

Viime vuoden lopussa valmistuneessa peruskunnostuksessa Puntarikosken voimalaitoksen 60 vuotta vanha koneisto uusittiin ympäristöystävällisemmäksi ja ohjaus- ja säätöjärjestelmät nykyaikaistettiin. Uuden koneiston myötä voimalaitoksen tuotantomäärä kasvaa ja käytettävyys ja sen soveltuvuus sähkömarkkinoiden tarpeisiin paranee. Puntarikoskea hyödynnetään jatkossa myös Suomen säätösähkön tuotantoon. Perusteellisen remontin jälkeen vesivoimala tuottaa uusiutuvaa energiaa taas seuraavat 50 vuotta.

PUNTARIKOSKEN VOIMALAITOS

  • Valmistumisvuosi 1957
  • Peruskunnostus 2017
  • Sadealue 1 440 km2
  • Putouskorkeus n. 11,5 m
  • Keskivirtaama 16 m3/s
  • Turbiinin mitoitus 60 m3/s
  • Teho 7 000 kW
  • Vuotuinen energia 13 milj.kWh