Joensuun Maila pyörii yhteistyön voimalla

Joensuun Mailan kiihkeän punasävytteisessä toimistossa istuu pöydän päässä sisäisesti levollinen, mutta ulkoisesti kiireinen mies. Pitkän ja ansiokkaan uran pelaajana tehnyt Jonne Kemppainen laittoi viime kauden päätteeksi räpylänsä naulaan ja pyörittää nyt Joensuun Mailan toimintaa ensimmäistä kauttaan kokopäivätoimisesti. Tulosten perusteella sisäpelin pelaaminen onnistuu hienosti myös toimiston puolella. Seuran toiseen perättäiseen Suomen mestaruuteen päättynyt kausi oli värikäs ja tekemisen täyteinen niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.

Joku viisas on aikoinaan sanonut, että joukkueurheilu on kuin nopeutettua elämää, jossa ryhmä erilaisia ihmisiä kokoontuu kauden alussa yhteen, jokainen tietää paikkansa ja roolinsa ja kaikkien yhteisenä tavoitteena saada lyhyessä ajassa aikaan huipputulos. Niinpä yksikään voitto tai mestaruus ei tule koskaan sattumalta, vaan se pitää ansaita, siihen pitää kasvaa ja siihen tarvitaan koko joukkueen saumatonta yhteistyötä. Kokeneimpien pelaajien pitää yltää parhaimpaansa oikealla hetkellä ja nuoresta kaartista jonkun tai joidenkin on pystyttävä kasvamaan huimasti kauden aikana. Kun Kemppaisen soljuvaa ja asiantuntevaa tarinointia kuuntelee, taisi JoMan kauden kaari noudattaa tätä teoriaa hyvinkin tarkkaan.

– Kauden alkua varjosti jonkinasteinen loukkaantumissuma. Parhaimmillaan neljä avainroolin pelaajaa oli erityyppisten vaivojen vuoksi poissa kokoonpanosta ja harjoitteluringistä. En usko, että tuossa sarjassa olisi yhtäkään joukkuetta, jonka suoritukseen tuollaiset poissaolot eivät vaikuttaisi. Se olikin suurin tekijä siihen, miksi alkukauden kaikki matsit olivat vähän vaikeita. Peliä kehitettiin kuitenkin koko ajan ja lopulta Litmasen Henrin asettaminen etukentälle taisi olla aika ratkaiseva liike siihen, että peli rauhoittui ja kokonaisuus lähti kulkemaan oikeaan suuntaan. Henri tottui nopeasti hänelle aluksi outoon pelipaikkaan ja mies pelasi muutoinkin hienon kauden, Jonne Kemppainen muistelee.

– Loukkaantumiset avaavat tietysti nuoremmille pelaajille mahdollisuuksia esitellä taitojaan ja ottaa vastuuta, mistä Konsta Piiroisen pelillinen esiintulo oli oiva esimerkki. Pakko on nostaa esiin myös toinen oma kasvatti Samuel Tirkkonen, joka vielä viime vuonna pelasi c-pojissa. Nuoren kaverin päätä ei palellut finaaleissakaan, jossa hän tiukassa paikassa hauskuutti yleisöä vastustajan kustannuksella menemällä kentälle pitkällä nostonäpyllä. Temppu oli jo sinällään kypsän pelaajan merkki. Kokeneemmasta kaartista Juha Puhtimäen johtajuus syöttölautasen ääressä ja Rautiaisen Aleksin nousu finaaleiden arvokkaimmaksi pelaajaksi ja toistakymmentä lyötyä juoksua ratkaisupeleissä olivat myös kovan luokan suorituksia.

”Jos oltaisiin menty viidenteen matsiin Sotkamoon, olisimme olleet kovan paikan edessä”

Finaaleissa oli todellakin vastassa kaksi sen hetken kovakuntoisinta joukkuetta. Ensimmäisessä ottelussa Sotkamossa isäntiä saattoi vaivata vielä raskaan Kouvola-sarjan mukanaan tuoma väsymys, sillä JoMa vei avausjakson loppuottelulle epätyypillisin luvuin 13-4. Siitä lähtien peli alkoi kuitenkin tasoittua ja Sotkamo tuli pelillisesti yhä lähemmäs ja lähemmäs. Ratkaiseva neljäs loppuottelu Joensuussa kulki pitkään Jymyn hallinnassa ja näytti jo väkisinkin menevän Kainuuseen, mutta Allu Rautaisen kakkosrajan puhkaisu siirsi joensuulaiset supervuorossa 3-0-johtoon ja sen myötä mestaruuteen. Pienestä oli kiinni jälleen.

Peliä pelataan katsojille,

mutta talous on riippuvainen yrityksistä

Pesäpallon pelaaminen valtakunnan huipputasolla edellyttää Joensuun Mailalta yltämistä noin 800 000 euron vuotuiseen liikevaihtoon. Harva varmaan tietää, että tästä summasta reilut kolme neljäsosaa tulee seuran kolmeltasadalta yhteistyöyritykseltä ja loput lippu-, ynnä muista tuloista. Osa kauden kotiotteluista on jopa tappiollisia, kun pääsylipputulot eivät kata ottelun järjestämiskustannuksia.

– Kyllä se vaan niin on, että ilman yrityksiä ei pesistä tällä tasolla pelattaisi, vahvistaa Jonne Kemppainen. Paikalle saapuva yleisö on totta kai tärkeä, sillä heillehän peliä ensikädessä pelataan ja katsojat tunnelman ja tarvittavan jännitteen luovat. Kysymys on katsojien kannalta urheiluviihteestä ja yritysten kannalta urheilumarkkinoinnista. Seuran tehtävänä on tarjota molemmille parasta mahdollista vastinetta rahalle. Katsojan pitää viihtyä ja saada jännittäviä urheiluelämyksiä, ja yrityksen tulee saada liiketoiminnallisia hyötyä mukanaolostaan, luettelee Kemppainen.

– Pääyhteistyökumppanit maksavat yhteistyösopimuksestaan enemmän ja heille pyritäänkin tarjoamaan parhaat ja tuottavimmat mainospaikat ja markkinointipalvelut. Kumppaniksi pääsee toki pienemmälläkin summalla ja silloin yrityksen saama vastine on luonnollisesti pienimuotoisempaa. Kaikki kumppanuudet ovat meille silti yhtä tärkeitä, sillä pienemmässäkin kumppanuudessa on aina potentiaalia kasvaa vaikka pääkumppanuuteen saakka.

Yhteistyökumppanuuksien rakentamisessa Joensuun Maila onkin edelläkävijä tällä nurkalla Suomea. JoMan yhteistyöneuvottelu alkaa aina yrityksen tarpeiden kartoittamisella. Kun yritys pystyy kertomaan, mitä se myy, mitä haluaa saada aikaan, ketkä ovat yrityksen asiakkaita, millaisia tavoitteita ja haasteita liiketoiminnassa on, saadaan paras pohja yhteistyösopimukselle ja aidolle liiketoiminnalliselle arvoille.

”Pääyhteistyökumppanit maksavat yhteistyösopimuksestaan enemmän ja heille pyritäänkin tarjoamaan parhaat ja tuottavimmat mainospaikat ja markkinointipalvelut”

– Sen jälkeen rakennan yhteistyömallin ja tarjouksen, josta olisi yritykselle mahdollisimman paljon hyötyä tavoitteisiin pääsemisessä, ei se sen kummempaa ole. Eli selvitämme yrityksen tarpeet, teemme yhteistyöehdotuksen siltä pohjalta ja tarjoamme yritykselle parhaan viestimisalustan pesisyleisöön.

Urheilu kiinnostaa enemmän kuin koskaan aikaisemmin,

mutta yleisö on jakautunut moneen kanavaan

Varsin yleinen vanhakantainen käsitys mediaa myöten tuntuu myös olevan, että urheiluseuran yleisö on yhtä kuin se väki, joka stadionille saapuu. Tämä ei ole enää pitkään aikaan pitänyt paikkaansa. Urheilua seurataan enemmän kuin koskaan, mutta yleisö on hajaantunut eri kanaviin ja välineisiin. Katsomon lisäksi urheilua seurataan telkkarin vapailta kanavilta, maksukanavilta, netistä, somesta, lehdistä ja muista viestimistä, mikä nyt millekin fanille on luontevin tapa toimia. Valinnanvaraa riittää ja urheiluseuran on otettava kaikki yleisönsä käyttämät kanavat käyttöön.

– Katsomon yleisömäärä on vain ”jäävuoden huippu” ja Joman koko yleisöön on laskettava kaikki kanavat mukaan. Sillä perusteella voi hyvin todeta, että meitä seuraa enemmän tai vähemmän aktiivisesti noin 150 – 200 000 pesäpallon ystävää. Tämä on juuri se urheilumarkkinoinnin tuote, jota myymme eli vaikutuskanavaa pariin sataan tuhanteen pesiksestä kiinnostuneeseen ihmiseen. Kun ihminen on kiinnostunut Joensuun Mailasta, hän on kiinnostunut myös meidän taustallamme olevista yrityksistä, näin se tutkimusten mukaan vaan menee. Mainos kentän reunalla ei tietenkään hyppää heti seuraavana päivänä myynniksi, vaan yritys saa parhaan hyödyn, kun hyödyntää koko kumppanuuden omassa viestinnässään ja tässä me voimme kumppaneitamme auttaa, Kemppainen kertoo.

– Pohjois-Karjalan Sähkö itse asiassa poikkeaa edukseen useimmista kumppaneistamme siinä, että yritys on erittäin hyvin kartalla urheilumarkkinoinnin mahdollisuuksista liiketoiminnassaan ja vaati sen myötä yhteistyöltä tiukemmin tuloksia. Vaatimustaso on kovempi osaltaan pakottaa meidätkin kehittämään palvelujamme ja vastinetta koko ajan.

JoMa ymmärtää merkityksensä ja vaikuttavuutensa myös laajemmin yhteiskunnassa. Seura on viiden vuoden aikana kerännyt yli 30 000 euroa rahaa syöpälasten hyväksi ja jatkossa on suunnitelmissa kiinnittää huomiota myös koulukiusaamiseen valistuksen keinoin. Ehkäpä maineikasta urheiluseuraa ja sen pelaajia kuunnellaan herkemmällä korvalla kuin opettajien ja vanhempien varoituksia. Mene ja tiedä, mutta kannattaa ainakin kokeilla, sillä asia ainakin on tärkeä.

”Oltava koko ajan ajan hermolla”

Entä mitä mies itse, kaikki on nähty pelaajana, on oltu pesäpallomaailman huipulla, kaksi perättäistä mestaruutta ja hieno ura urheilijana, vieläkö liekki sisällä roihuaa?

– Kyllä tätä homma on kiva tehdä, mutta vain niin kauan, kun on jotain annettavaa tälle lajille. Tässä hommassa on mentävä koko ajan aallon harjalla ja tuotava koko ajan uutta tarjolle – paketti ei ole koskaan valmis. Vielä toistaiseksi virtaa ja ideoita siihen on riittänyt. Pidemmällä tähtäimellä suomalaisen urheilun kehittäminen laajemmin kiinnostaa ja miksei myös jonkun toisenkin lajin parissa, pohtii Kemppainen.

Teksti: Kimmo Tolvanen, PKS
Kuvat: J-P Hirvonen, JoMa, Kimmo Tolvanen, PKS