Usein kysyttyä sähköverkosta

Mikä sähkön siirrossa maksaa?

Vuonna 2013 voimaan tulleet tiukentuneet toimitusvarmuusvaatimukset edellyttävät maaseutuyhtiöiltä, kuten PKS Sähkönsiirrolta miljoonien eurojen investointeja, jotta verkko saadaan lain edellyttämään kuntoon. Lain vaatimukset eivät ole poliitikkojen keksintöä, vaan ovat seurausta asiakkaiden kasvaneista odotuksista. Suomen sähköverkko rakennettiin aikoinaan aivan eri vaatimusten mukaan ja kysymys on nyt siitä, että se laitetaan suhteellisen lyhyessä ajassa tämän ajan vaatimusten mukaiseksi.

PKS Sähkönsiirrolla on asiakkaita varten rakennettua sähköverkkoa hoidettavana yli 22 000 kilometriä, eli verrannollisesti yli puolet maapallon ympärysmitasta. Olemme tämän takia kehittyneet maaseutumaisen sähköverkon erikoisosaajaksi ja etsimme koko ajan keinoja, jolla sähkönsiirtoa voidaan toteuttaa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Vastuullamme olevaan kilometrimäärään ja siirtomaksutuloihin suhteutettuna olemme valtakunnan tehokkaimpia verkkoyhtiöitä.

Eniten ovat kuitenkin nousseet verot: sähkön siirtohinnassa on veroa jo kolmannes ja sähkön siirron verotus on noussut lyhyen ajan sisään 150%. Samaan aikaan sähkönsiirto on kallistunut noin 50%.

 

Miksi sähkön siirrosta pitää maksaa täysi hinta, vaikka sähköä ei mökillä juurikaan käytä? Eikö olisi kohtuullisempaa olisi maksaa sähkön siirrosta samassa suhteessa kuin sähköäkin käyttää?

Sähkön siirrossa asiakas maksaa jatkuvasta sähkönkäyttömahdollisuudesta. Mökkitien voi jättää talvella auraamatta, jos mökillä ei käy, mutta laki velvoittaa verkkoyhtiön pitämään sähköverkon jokaisen asiakkaan kohdalla käyttövalmiina ja turvallisena joka hetki, tarvitsivat asiakkaat sähköä tai eivät. Laki myös edellyttää, että samankokoisen sähköliittymän siirtomaksu on oltava tasapuolinen kaikkia kohtaa riippumatta siitä, missä asiakas asuu ja kuinka paljon sähköä käyttää. Tällä Suomen valtio haluaa luoda kaikille kansalaisille tasavertaisemmat mahdollisuudet asua siellä missä koti tai työpaikka on.
Miksi taajamia maakaapeloidaan, vaikka lähellä ei ole puitakaan, jotka voisivat kaatua ilmajohtojen päälle?

Taajamien maakaapelointia puoltaa montakin seikkaa: pienjännitemaakaapelointi on hinnaltaan varsin kilpailukyistä ilmajohtorakentamiseen verrattuna, varsinkin jos päästään mukaan yhteiskaivantoon. Samoin maakaapeli on maisemallisesti ilmajohtoa parempi ratkaisu, eivätkä pylväät ole silloin liikenteenkään vaarana.

Miksi laissa on määritelty harvaan asutuille alueille 36 tunnin vaatimus? Eikö puolentoista vuorokauden katkos ole vieläkin liian pitkä aika?

Yksittäisen ihmisen kannalta 36 tunnin sähkökatkos on kieltämättä pitkä, mutta lain laatija ovat katsoneet, että yhteiskunta pysyy vielä tuon ajan toimintakykyisenä. Oleellisinta on, että luonnonilmiöt eivät tulevaisuudessa aiheuta useiden päivien tai jopa viikkojen sähkökatkoja. Samalla kun kotitaloudet ja yritykset ovat yhä riippuvaisempia sähkön saannista, on poikkeuksellisten ilmastollisten olosuhteiden uhka lisääntynyt Suomessa. Esimerkiksi 2000-luvulla on ollut useita poikkeuksellisen laajoja suurhäiriöitä.

Miksi metsässä olevien sähkölinjojen vierimetsää ei ole jo aiemmin raivattu niin puhtaaksi ja niin leveältä alueelta, että puita ei pääse kaatumaan sähkölinjoille?

Sähkölinjat kulkevat aina maanomistajan mailla ja maankäyttösopimuksessa on yleisesti sovittu johtokadun leveydeksi sähkölinjasta viisi metriä molempiin suuntiin. Johtokadun säännöllisellä raivauksella ei siis voi estää pidempien puiden kaatumista sähkölinjoille. Olemmekin yhteistyössä Pohjois-Karjalan Metsänhoitoyhdistyksen kanssa kehittäneet tehostetun vierimetsänhoitomallin, jossa vapaaehtoisella sopimuksella maanomistajien kanssa voidaan lisätä johtokadun puuvarmuutta merkittävästi.

Minkä takia sähkönjakeluverkkoon on investoitava satoja miljoonia euroja, vaikkei katkoksista ole ollut omalla kohdalla suurta haittaa tähänkään saakka?

On totta, että varsinkin taajamissa ovat pitkät sähkökatkokset hyvin harvinaisia. Taajamien ympäristössä ja maaseudulla on kuitenkin alueita, joissa ylipitkien sähkökatkosten riski suurhäiriöissä on todellinen. Samalla, kun 1960-70 -luvuilla rakennettua verkkoa joudutaan muutoinkin uusimaan, on nyt hyvä hetki uusia nämä verkot samalla aikaisempaa huomattavasti säävarmempaan kuntoon.

Poistuvatko sähkökatkot jatkossa kokonaan ja kaikkialta?

Luonnonilmiöiden aiheuttamat sähkökatkot poistuvat käytännöllisesti katsoen lähes kokonaan maakaapeloiduilla alueilla ja maaseudullakin ne tulevat vähenemään merkittävästi. Maakaapelikaan ei ole täysin vikavapaa sähköjohto, vaan se on altis muun muassa kaivutöissä sattuville vahingoille. Maakaapelinvikojen paikantaminen ja korjaaminen on myös avojohtoja hitaampaa ja kalliimpaa.

Miten nämä suuret investoinnit rahoitetaan?

Käytännössä kestävin tapa on rahoittaa pääosa investoinneista siirtomaksutuloilla, koska muita tulonlähteitä ei ole ja asiakkaita vartenhan työ tehdään. Koko verkoston uusiminen on 25-30 vuoden urakka. Sen rahoittaminen ei olisi mahdollista eikä järkevää tehdä kokonaan velkarahalla. Velan ja koron maksajiksi joutuisivat tällöin seuraavat sukupolvet. Uusimme sähköverkkoa maakunnan olosuhteisiin sopivilla ja mahdollisimman kustannustehokkailla tavoilla.

Miten paljon siirtohinta tulee tämän vuoksi nousemaan?

Tämän hetken arvion mukaan siirtohinta tulee nousemaan toimitusvarmuusinvestointien vuoksi 15 vuoden aikana vielä joitakin kymmeniä prosentteha. Siirtohintojen osuus on noin kolmasosa asiakkaan maksamasta sähkön kokonaishinnasta.