Askarrellaan herkkää ja kaunista koivurisusta – katso vinkkejä risutöiden tekemiseen ja risupallon teko-ohjeet

Tarja Heikkilä on monipuolinen kädentaitaja, mutta nykyisin hänet tunnetaan parhaiten risutöistään. Risupihallaan Porvoon Ilolassa hän järjestää kursseja kaikenikäisille risutöistä kiinnostuneille. Siellä voi käydä myös tutustumassa hänen häkellyttävän monipuolisiin teoksiinsa. Lisäksi Tarja on kirjoittanut ja kustantanut risutöiden maailmaan opastavia kirjoja yksityiskohtaisine ohjeineen. Ne ovat niin kauniita, että ovat taideteoksia jo sinällään.

Ohjeiden avulla voi itsekin toteuttaa monenlaisia käyttö- ja sisustusesineitä astioista seinäkoristeisiin ja eläinhahmoihin. Uusin kirja, Lintuja koivurisuista, tulee painosta keväällä.

Supisuomalainen materiaali

Paljon sen kotimaisempaa materiaalia kuin koivurisu on hankala keksiä. Lisäksi sitä on runsaasti ja helposti saatavilla.

Jos pihakoivu on kaadettava – sydäntä särkevä tapahtuma aina – olisi ihanaa, jos sen risut saisivat risutöissä uuden elämän. Yhden täysikasvuisen koivun kaikkia risuja saa tuskin innokkainkaan käytettyä risutöiksi.

Tarjan mukaan koivurisu on hieno materiaali myös siksi, että se on välittömästi käytettävissä. Sitä ei siis tarvitse liottaa kuten pajua.

Se on helposti työstettävä. Koivurisujen ohuet latvat ovat taipuisia eivätkä katkeile.

Koivurisu on kuin luotu talvisiin harrastuksiin. Ohuet, ruskeat risut piirtävät herkkää, graafista viivaa kalpeaa talvitaivasta ja lumista maisemaa vasten. Aivan samalla tavalla ne toimivat risutöissä.

Parhaimmillaan koivurisu onkin talvella. Käyttökelpoista se on aina, kun puu on lehdetön. –

Talvella korjatut risut voi säilyttää ulkona sellaisenaan. Kesällä ne pitäisi pitää viileässä suojassa. – Pitkään säilytetyt, kuivuneet risut eivät tietenkään enää kestä käsittelemistä murtumatta, Tarja huomauttaa.

Risujen kerääminen ei kuulu jokamiehen oikeuksiin. Kysy siis maanomistajan lupa!

Pienin panoksin liikkeelle

Risutöiden tekeminen ei vaadi kummoistakaan työtilaa eikä kalliita välineitä. Talvella Tarja tekee risutöitä sisällä kotona ja levittää vain suojamuovin lattialle työskentelyn ajaksi. Sen avulla roskat on helppo kerätä työn valmistuttua pois.

Risutöiden sitomiseen tarvitaan ohutta, taipuisaa rautalankaa ja mahdollista tukirankaa varten hieman paksumpaa. Lisäksi tarvitaan vain muutamat pihdit ja oksasakset.

Toki töitä voi halutessaan koristaa helmillä, höyhenillä tai kankaanpaloilla. Niihin voi yhdistellä muuta materiaalia, tai hahmoihin voi tunnistettavuutta lisäämään kiinnittää nokkia taikka silmiä – mitä nyt sattuu mieli tekemään.

Risutöiden tekemiseen tarvitaan koivurisujen lisäksi eniten oikeastaan juuri mielikuvitusta. Ja sekin kehittyy tekemällä.

Mitä hyvänsä risusta

Risu on häkellyttävän moneen taipuva materiaali. Kuten Tarjan kodista, työtilasta ja Risupihasta heti havaitsee, siitä syntyy monenmoisia hyötykapineita, taide-esineitä ja koristeita suurista, veistoksellisista muodoista aivan pieniin koruihin ja kaikkea siltä väliltä. Risuista voi värkätä jotakin niin ”käytännöllistä” kuin luudan, mutta aivan yhtä lailla ihan epäkäytännöllistä, kuten käsilaukun.

Sulassa sovussa Tarjan olohuoneessa makoilevat leppoisa kissa ja lukuisia erilaisia lintuja, risuista nekin. Viimeksi mainittujen suuren määrän selittää valmisteilla oleva kirja. Tarja kertoo, että linnut ovat hänelle hyvin läheisiä. Lisäksi risut taipuvat hyvin lintujen muotoon.

Tarja on luonut kymmeniä tunnistettavia lintuhahmoja ja myös fantasiasiivekkäitä, jotka kuitenkin näyttävät siltä kuin nekin saattaisivat hyvinkin elää jossakin kaukaisessa viidakossa. Saattavat ne hyvin elääkin. – Joskus olen toteuttanut aivan kuvitteellisen linnun ja vasta myöhemmin löytänyt kuvan samankaltaisesta, oikeasti olemassa olevasta lajista, hän nauraa.

Tarja aloittaa mielellään uuden työn tietämättä tarkalleen, mitä siitä syntyy. Hänestä on hauska kokeilla uusia muotoja ja tekniikoita sekä yhdistellä puutarhasta löytyviä puulajeja risumateriaaliin. Risutöissä vain mielikuvitus on rajana.

Anna työn viedä

Risutyön tekeminen on meditatiivista. Tarjan mukaan sen tekemiseen pitää rauhoittua. Kiireellä ei synny kunnollista jälkeä.

Risutyötä voi tehdä musiikkia tai äänikirjaa kuunnellen tai ajatuksiinsa vajonneena. Voi sitä tehdä myös yhdessä kavereiden kanssa tai perheen kanssa saman pöydän ääressä.

Vaikka varsinkin pienen työn tekeminen on tarkkaa puuhaa, Tarja neuvoo tarkastelemaan työn jälkeä välillä hieman kauempaa, sillä läheltä nyhväämällä muoto voi kadota.

– Ja jos tulee ongelma, pistä työ joksikin aikaa lepäämään ja jatka myöhemmin uudestaan!

Aikaa risutyöhön saa kulumaan helposti tunteja huomaamatta, mutta pienen koristeen, kuten pallohelmen, saa kyllä pujoteltua nopeastikin.