Uskomaton sähkömarkkinavuosi 2020
Vuosi 2020 jää monella tapaa historiaan. Kuka olisi vielä viisi vuotta sitten uskonut, että Yhdysvaltain istuva presidentti epäilee oman maansa vaalien rehellisyyttä ja kieltäytyy hyväksymästä vaalitulosta? Kuka olisi vielä vuosi sitten uskonut, että muutaman kuukauden kuluttua maailmalle leviävä pandemia tartuttaa reilussa puolessa vuodessa yli kymmeniä miljoonia ihmisiä? Kuka olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että EU:n vakaussopimus heitetään seuraavien kuukausien aikana roskiin ja että Suomi ottaa lähes yksituumaisesti entisten velkojen päälle lisävelkaa 20 miljardia euroa?
Lopuillaan oleva vuosi on ollut yhtä lailla uskomaton myös pohjoismaisilla tukkusähkömarkkinoilla. Toteutunut systeemihinta on ollut keskimäärin vähän yli 10 euroa megawattitunnilta. Koko 2000-luvun keskiarvo on yli kolminkertainen, liki 33 euroa. Suomen aluehinta on ollut vajaat 27 euroa, kun viimeisten 20 vuoden keskiarvo on reilut 36 euroa megawattitunnilta. Tämän seurauksena toteutunut aluehintaero on sekin ennätyslukemissaan yli 16 eurossa – lähes viisinkertainen 2000-luvun keskiarvoon verrattuna.
Tärkeimpinä syinä tähän ainutlaatuiseen markkinatilanteeseen ovat lämmin talvi ja valtavat sateet Norjassa ja osin Ruotsissa, minkä seurauksena tarjonta on jatkuvasti ylittänyt kysynnän. Kevättalvella koronavirus vielä leikkasi kulutusta. Oman markkinoita vinouttavan lisänsä soppaan on tuonut jatkuvasti lisääntyvä tuulivoima.
Systeemihinta tarkoittaa sitä hintaa, joka pohjoismaisilla markkinoilla vallitsisi, jos sähkö siirtyisi maasta toiseen täysin ilman pullonkauloja – tällöin hinta olisi kaikissa maissa aina sama. Koska Norjan ja Ruotsin kantaverkot ovat paljon Suomea heppoisempia ja koska maiden välilläkään ei ole riittävästi sähkön siirtokapasiteettia, halpa vesivoima ei pääse siirtymään lännestä Suomeen. Loppu sähkö joudutaan tekemään täällä kalliimmilla tuotantomuodoilla ja se nostaa sähkön hintaa Suomessa. Tänä vuonna Suomen tukkuhinta on siis ollut 2,5 kertaa kalliimpi kuin mitä se olisi ollut, jos Pohjoismaiden kantaverkoissa ja rajajohdoissa ei olisi pullonkauloja. Oi Olkiluoto 3, missä lienet?
Järjestelmä epätasapainossa
Tukkuhinnat ovat siis olleet alhaalla, yksittäiset tunnit jopa alle nollan. Tällöin käytetystä sähköstä saa rahaa ja tuotetusta sähköstä joutuu maksamaan. Viimeksi tällaisia tunteja oli marraskuun alussa.
Negatiivinen spot-hinta kertoo markkinoiden vakavasta epätasapainosta: tuotantoa on liikaa ja kulutusta liian vähän. Koska sähköjärjestelmässä tuotannon ja kulutuksen pitää aina olla tasapainossa, negatiivinen hinta on merkki vaarasta: koko järjestelmä voi pimentyä.
Suomessa tuo tilanne ei vielä ole lähellä, mutta suunta on huolestuttava. Negatiivinen hinta Suomessa johtuu lähes aina poikkeuksellisen suuresta tuulivoimatuotannosta yhdistettynä normaalia lauhempaan säähän (eli alhaiseen sähkön käyttöön).
Miten tästä eteenpäin?
Puoli vuotta sitten kirjoitin tässä samassa katsauksessa seuraavaa: ” Tällä hetkellä ei voi tehdä paljon muuta kuin odottaa. Hintakehityksen ratkaisee kolme arvoituksellista tekijää: Koronaviruksen pidemmän ajan vaikutukset talouteen, sää ja Olkiluoto 3:n aikataulu. Näistä Olkiluoto 3 on se vaikeimmin ennustettava.”
Koronavirus ei vielä ole romuttanut maailmantaloutta, mutta kirjoittaessani tätä marraskuun alussa on koronan toinen aalto ollut vielä rajumpi kuin ensimmäinen. Ensimmäiset vakavasti otettavat uutiset rokotteesta ovat juuri tulleet ilmi. Norjan ja Ruotsin vesialtaat ovat lähes piripintaan täynnä. Jos säät pysyvät lämpöisinä, sateet tulevat vetenä eikä lumena, mikä painaa spot-hintaa talven alkaessa. Teollisuuden Voiman uusimman tiedotteen mukaan Olkiluoto 3:n koekäyttö alkaa lokakuussa 2021 ja normaali tuotantokäyttö helmikuussa 2022. Saas nährä ny…
Ennustaminen ei tälläkään kertaa ole yhtään helpompaa. Pitkällä tähtäimellä markkinat tulevat normalisoitumaan eli muistuttamaan enemmän aikaisempia vuosia kuin vuotta 2020. Marraskuussa on mahdotonta ennustaa tulevan talven säätä, mutta syksy on ainakin ollut lämmin. Ensi vuonna Olkiluodon uuden voimalan vaikutukset jäävät vähäisiksi, vaikka tiedote vihdoinkin pitäisi jopa paikkansa. Isoimmat epävarmuudet tulevat koronasta ja säästä. Pitäisin normaalivuoden rinnalla kuitenkin mielessä myös sen mahdollisuuden, että tämän vuoden tapahtumat voivat toistua ensi vuonna. Nyt kannattaa ajella pintakaasulla ja pitää tuntuma herkkänä.
Liiketoimintajohtaja heikki.rantamaki@pks.fi