Voiko uusi normaali olla peräti oikeasti uusi?
Maaliskuun lopulla energia-alalta kuultiin sokeeraava, yllättävä, uskomaton uutinen: On täysin mahdollista, että laitoksen koekäyttö alkaa loppuvuodesta ja täysi ajo ensi vuonna helmikuun vaihtuessa maaliskuuksi. Olkiluoto 3 on saanut polttoaineen latausluvan! En ole pitänyt lukua, mutta oman arvioni mukaan tämä tiedote oli järjestysnumeroltaan noin 145823 siinä kategoriassa, missä kerrotaan voimalan valmistumisaikataulusta. Tämä on kuitenkin ensimmäinen tiedote, jossa kerrottuun aikatauluun voi suurin piirtein luottaa. Säteilyturvakeskus ei nimittäin anna laitokselle latauslupaa, ellei kaikki ole siinä kunnossa kuin pitääkin.
Mitä uutinen sitten tarkoittaa käytännössä? Yksinkertaisesti sitä, että Suomen hintataso tulee lähestymään Ruotsin ja Norjan tukkusähkön hintaa.
Näihin päiviin saakka Suomen tukkuhinta on 2000-luvulla ollut enimmäkseen korkeampi kuin länsinaapureissa. Vuotuinen keskihinta Suomessa on vaihdellut pohjoismaisen vesitilanteen, lämpötilojen ja polttoaineiden myötä vajaasta 30 eurosta reiluun 50 euroon megawattitunnilta. Yhteispohjoismainen systeemihinta on tällä vuosituhannella ollut noin 10 % alhaisempi kuin Suomen hinta. Systeemihinta on laskennallinen hinta sellaisessa tapauksessa, että sähkö siirtyisi ilman pullonkauloja maasta toiseen. Kun tätä hintaa on ollut nostamassa Suomen korkeampi hinta, se tarkoittaa sitä, että Ruotsin ja Norjan hinta on ollut selvästi tuota kymmentä prosenttia halvempi.
Loppuvuodesta valmistuu North Sea -merikaapeli Norjan ja Ison-Britannian välille. Sähkön suunta tulee olemaan idästä länteen. Volyymiltaan kaapeli vastaa suunnilleen Loviisan molempien ydinvoimalaitosten vuotuista tuotantoa. Norjan tukkuhinta nousee viennin takia ja se nostaa myös systeemihintaa. Suomen tuotanto puolestaan kasvaa 15 prosentilla ja se painaa Suomen hintaa alas. Viime vuoden painajaisiin, missä pelkkä Suomen hinnan ja systeemihinnan välinen ero oli lähes kaksinkertainen systeemihintaan verrattuna, ei näillä näkymin ole paluuta.
Hintavolatiliteetti eli päivien sisäinen ja päivien välinen hintaheilahtelu tulee kuitenkin kasvamaan. Tuulivoiman määrä Suomessa kaksinkertaistuu parissa, kolmessa vuodessa.
Uusi tuotantokapasiteettimme on joko paavolipposmaista jäykkää perusvoimaa tai tuulia haistelevaa, ennalta-arvaamatonta timosoinia.
Silloin kun tuulee, hinta painuu hyvin alas, jopa negatiiviseksi; tyynellä hinta taas on moninkertainen. Jonkin sortin tukkuhintajytky on siis tulossa. Keskimääräinen hintataso tulee kuitenkin laskemaan.
Viime vuoden erittäin alhaisia tukkuhintoja siivitti korona ja ennen kaikkea ennätyslauha ja ennätyssateinen talvi. Vuoden vaihtuessa tilanne muuttui kertalaakista. Tukkuhintojen osalta olemme palanneet viime vuosien normaaliin. Vanha normaali on kuitenkin muuttumassa. Aluehintaeroa noteeraavissa futuureissa sitä ei valitettavasti huomaa, hinnat ovat edelleen huippukorkealla. Pitäisiköhän jonkun kertoa niille, että Olkiluoto on vihdoin valmistumassa…
Päätimme PKS:ssä 2000-luvun alussa osallistua Olkiluoto 3 -hankkeeseen, ei kovin suurella määrällä, mutta mukana kuitenkin ollaan. Laitoksen piti valmistua 2009. Eipä tullut tuolloin mieleenkään, etten tule työurani aikana näkemään laitosta käynnissä. Aloitan nimittäin viimeisen lomani kesäkuun alussa ja siirryn sitten oloneuvokseksi kuukautta myöhemmin. Työ energia-alalla on ollut antoisaa ja äärettömän mielenkiintoista. Olen saanut aitiopaikalta seurata monopolien muuttumista markkinaehtoisiksi yhtiöiksi, nähdä energiamarkkinoiden kaupallisen murroksen ja nyt viimeisinä työvuosina hienon, uskomattoman nopean vihertymiskehityksen. Lämmin kiitos kaikille asiakkaille ja yhteistyökumppaneille! Mukavia työvuosia kaikille!
P.S.
Vaikken työvuosinani ehtinytkään nähdä uutta Olkiluotoa ”tulilla”, ehkäpä ehdin vielä elinaikanani senkin ihmeen kokea. Olemme nimittäin pitkäikäistä sukua…
Kuva: TVO
Liiketoimintajohtaja heikki.rantamaki@pks.fi