Kilpailua ja toimitusvarmuutta

Vuosi 1995 kirjoitetaan suomalaisen sähköyhtiötoiminnan historiassa isoin kirjaimin. Juuri 50-vuotisjuhliaan viettänyt Pohjois-Karjalan Sähkö Oy (PKS) siirtyi uuden sähkömarkkinalain saattelemana hyvin erilaiseen toimintaympäristöön kuin missä oli siihen saakka toimittu.

Sen lisäksi, että iso osa sähkömarkkinoista avattiin avoimelle kilpailulle, lakia myöhemmin uusittaessa on myös sähkön toimitusvarmuudelle asetettu erityisen tarkkoja vaatimuksia. Viimeksi mainitut merkitsevät PKS:lle edelleen huomattavia ponnistuksia pitkälle tulevaisuuteen.

Sähkömarkkinoiden avaamisen taustalla oli maamme liittyminen Euroopan Unioniin ja sopeutuminen yhteismarkkinoiden henkeen. Toisaalta kilpailun uskottiin tuovan mukanaan myös tehokkuutta ja säästöjä. Huomattavaa silti oli, että sähköverkot säilyivät alueellisten verkkoyhtiöiden yksinoikeutena. Kilpailun vapautuminen tarkoitti nyt, että kuka tahansa sähkön myyjä sai vapaasti myydä sähköpalvelujaan minkä verkkoyhtiön alueelle tahansa. Monopoliluonteen vuoksi sähkön siirtohinnoittelulle asetettiin uusia vaatimuksia ja rajoituksia.

Messut olivat luonteva paikka kertoa asiakkaille, mitä sähkömarkkinoiden avautuminen kilpailuun oikein tarkoitti. Toukokuussa vuonna 2000 Karjalan Messuilla PKS:llä oli tarjota Kodin Sähköä, Koti Vihreää, Yritys Sähköä ja Yritys Vihreää eri asiakaskohderyhmille tuotteistettuna.

Kilpailua käytiin ennen kaikkea sähköenergian hinnalla. Sähkönmyyjiä pääsivät ensimmäisinä kilpailuttamaan sähkön suurkuluttajat v. 1995. Pienasiakkaiden vuoro tuli periaatteessa v. 1997 alussa. Kun tuolloin esimerkiksi tavallisen kotitalouden vuotuisista sähkökustannuksista siirtopalvelumaksujen osuus oli 36 %, verojen osuus 23 %, niin kilpailuttamismahdollisuus koski vain energiamaksujen 41 % osuutta. Käytännössä aito kilpailuttamisen mahdollisuus avautui vasta syksyllä 1998 sähkönkulutusta koskevan mittauskäytännön uusimisen jälkeen.

Avautuneet sähkömarkkinat kiinnostivat monia tahoja – myös ulkomaisia. Etenkin ruotsalainen Vattenfall tuli Suomen markkinoille voimalla ja sai asiakkaikseen useita suomalaisia teollisuusyrityksiä ja muita sähkön suurostajia. Suurilla toimijoilla oli luonnollisesti mielenkiintoa myös koko tuotanto- ja jakeluketjun hallintaan. Siten moni suomalainen sähköyhtiö näyttäytyi nopeasti ostokohteena. Syvästä talouslamasta ylös pyrkivässä maassa löytyi myös halukkaita myyjiä. Kaikki omistajat eivät uskoneet yhtiönsä menestymiseen odotettavissa olevassa hintakilpailussa. Kun kunnat kaipasivat kassoihinsa täytettä, niin verraten lyhyellä aikavälillä moni kunta–omisteinen sähköyhtiö vaihtoi omistajaa. Myös PKS oli ostajan roolissa hankkiessaan omistukseensa Lieksan Sähkö Oy:n v. 1996 ja Nurmeksen Sähkö Oy:n v. 1998.

Keskustelua käytiin myös PKS:n tulevaisuudesta. Osa yhtiön omistajakunnista halusi pohdittavan myynnin mahdollisesti tarjoamia hyötyjä. Esimerkit muualta Suomesta eivät välttämättä olleet rohkaisevia. PKS:n toimialue on niin taloudellisilta, väestöllisiltä kuin maantieteellisiltä olosuhteiltaan vaativa, eikä sähkön hankinnan ja jakelun tulevaisuutta haluttu vaarantaa. Omistajakunnat vakuuttuivat siitä, että omistus oli säilytettävä omissa käsissä. Tämä näkökanta sai sinettinsä v. 2000 perustetussa Pohjois-Karjalan Energia-holding Oy:ssä. Kunnat siirsivät uudelle omistusyhtiölle enemmistön PKS:n omistukseen tarvittavista osakkeista.

Lainsäätäjä odotti sähkömarkkinoilta avoimuuden lisäämistä. Käytännössä tämä edellytti keskeisten toimintojen eriyttämistä omiin yhtiöihin. PKS:n kohdalla tämä tarkoitti yhtiön harjoittaman verkostorakentamisen siirtämistä Enerke Oy:lle v. 2002 ja sähkönsiirtotoiminnan siirtämistä PKS Sähkönsiirto Oy:lle v. 2007 alussa. Molemmat yhtiöt ovat PKS:n tytäryhtiöitä. Etenkin Enerke Oy sai pian havaita avoimen kilpailutilanteen vaativuuden. Tätä nykyä Enerke Oy ja sen v. 2009 ostama tytäryhtiö SLT-Consults Oy tarjoavat yhdessä kattavaa palvelukonseptia, joka osaltaan on vienyt yhtiöitä eri puolille Suomea projektien toteuttajiksi.

Todella vaativan ja pitkän urakan eteen on joutunut myös PKS Sähkönsiirto Oy. Määräävän markkina-aseman vuoksi yhtiö on jatkuvasti suurennuslasin alla. Samalla se on paljon vartijana sähkönjakeluun liittyvissä asioissa. Jo ennen sähkönsiirtotoiminnan yhtiöittämistä PKS:n ja muiden sähköyhtiöiden toimia toimitusvarmuuden lisäämiseksi oli kiritetty eri tavoin. Vuoden 2001 sääolot kurittivat sähkönjakelua ankarasti. Tämä vauhditti sähkökatkoihin liittyvän korvausmenettelyn määräämistä lainsäädännöllä. Toki häiriöttömyys on myös yhtiöiden oman edun mukaista. PKS Sähkönsiirrolle toimitusvarmuuden kasvattaminen on tärkeimpiä tavoitteita.

Vuoden 2011 lopun myrskytuhojen ja sähkökatkojen jälkeen paine kasvoi entisestään. Syksyllä 2013 voimaantullut uusi sähkömarkkinalaki asetti laadulliset ja ajallisesti tiukat raamit toimitusvarmuuden saavuttamiselle. Eteläiseen Suomeen verrattuna PKS:n toimialueella on asiakkaita johtokilometriä kohden selvästi vähemmän. Tämä ei helpota toimitusvarmuuden kehittämiseksi tarvittavan tulo- ja lainarahoituksen järjestämistä. PKS Sähkönsiirron onneksi lakiin saatiin siirtymäaikaa koskevia joustoja. Yhtiön jakeluverkon asiakkaista 75  % on saatava laatuvaatimusten mukaiseen asemaan vuoden 2028 loppuun mennessä. Kaikkien asiakkaiden kohdalla aikaraja on vuoden 2036 lopussa.

Maakaapelointi

Toimitusvarmuutta parannetaan monin eri tavoin. Taajamissa suositaan johtojen maakaapelointia, mutta toki siihen turvaudutaan tarvittaessa myös muualla. Siirtojohtoja siirretään myös metsien kätköstä teiden varsille, jolloin niiden saavutettavuus paranee merkittävästi huolto- ja korjaustilanteissa. Metsissä ja niiden läheisyydessä kulkevien sähkölinjojen luotettavuutta parannetaan huolehtimalla siitä, etteivät mahdolliset kaatuvat puut ulotu linjojen päälle. Kaikkeen on silti varauduttava. Häiriötietojen nopea välittyminen ja osaava organisaatio ovat keskeisessä roolissa sähkökatkojen pitämisessä mahdollisimman lyhyinä.