Kaikki puhuvat säästä, mutta kukaan ei tee sille mitään
Lokakuun 24. päivänä 1929 – päivänä, joka tunnetaan myös nimellä musta torstai – alkoi New Yorkin pörssissä osakemarkkinoiden lasku, joka johti lopulta suureen pörssiromahdukseen. Kuukaudessa pörssikurssit putosivat noin kolmanneksen ja miljoonat ihmiset menettivät omaisuutensa. Yhdysvallat oli jo tuolloin melkoinen maailmantalouden veturi ja niinpä maa veti mukanaan koko läntisen maailman lamaan, jota kesti 3 – 4 vuotta, kunnes toipuminen hiljakseen alkoi. Tapahtumalla oli dramaattiset seuraukset niin yksilö- kuin yhteiskuntatasolla: Kymmenet ja sadat tuhannet hädänalaiset ihmiset muuttivat Amerikasta ja Euroopasta Neuvostoliittoon, missä heidän kohtalonsa sinetöityi muutamaa vuotta myöhemmin vankileirien saaristossa. Adolf Hitler käytti Saksan talousahdinkoa hyväkseen ja nousi valtaan vuonna 1933. Seuraukset tiedetään.
You ain’t seen nothin’ yet
Onneksi pohjoismainen tukkusähkö ei ole vaikutuksiltaan yhtä dramaattinen kuin New Yorkin pörssikurssit. Jos näin olisi, muutaman vuoden päästä oltaisiin tilanteessa, missä Hitlerit ja Stalinit näyttäisivät amatöörimäisiltä puuhastelijoilta. Joulukuun lopulta helmikuun puoliväliin pohjoismaiset systeemihintaiset johdannaiset romahtivat tuotteesta riippuen 50, jopa lähes 70 prosenttia.
Miten tämä oli mahdollista?
Tällä kertaa pelissä oli katsantokannasta riippuen yksi tai kolme keskeistä tekijää: Kuten kaikki olemme huomanneet, sää on tänä talvena ollut erikoinen. Kautta Pohjoismaiden ja pohjoisen Keski-Euroopan talvi on ollut useita asteita normaalia lämpimämpi. Niinpä ensimmäisenä syynä hintojen romahtamiseen on se, että sähkön kulutus on ollut noin viidenneksen normaalia alhaisempi erityisesti Pohjoismaissa, missä sähkölämmityksen osuus talviaikaisesta sähkönkäytöstä on suuri. Kulutus on ollut selvästi tavallista pienempää myös Saksassa ja Benelux-maissa.
Toisekseen, lämpimät talvisäät tarkoittavat matalapainetta ja matalapaine tarkoittaa runsaita sateita ja kovia tuulia. Pohjoismaissa tahkotaan sähköä erityisen paljon vesivoimalla ja entistä enemmän myös tuulella. Manner-Euroopan pohjoisosissa on taas valtavasti tuulivoimaa. Näin ollen lämmin talvi on lisännyt sähkön tuotantoa.
Kuten todettu, lämmin sää on vähentänyt sähkön kulutusta myös manner-Euroopassa, missä sähköä tuotetaan huomattavissa määrin maakaasulla. Vähäisen kulutuksen seurauksena maakaasuvarastot ovat tupaten täynnä ja niitä pitää saada tyhjennettyä ennen kesällä koittavaa täydennystä. Ylitarjonnan seurauksena maakaasun hinta on puolittunut parissa kuukaudessa ja laskenut näin sähköntuotannon kustannuksia. Tilanteesta johtuen pohjoismainen vesivoima ei tee Saksassa ja Hollannissa kauppaansa tavalliseen malliin.
Lopputulos on kuin keskikoulun yhteiskuntaopin taloustiedon perusteista (pardon my age): kun tarjonta ylittää kysynnän, hinta laskee. Syitä on siis yksi: sää tai syitä on kolme: kysynnän lasku, tarjonnan lisääntyminen ja tuotantokustannusten aleneminen. Sää on ollut niin poikkeuksellinen, että viime vuoden loppupuolella yksikään suurista tai pienistä sääennustelaitoksista ei nähnyt tällaista talvea edes äärimmäisissä skenaarioissaan. Jälkikäteen on kerrottu, että toteutuneen sään todennäköisyys oli kolmen prosentin luokkaa.
Suomi taas irti muista Pohjoismaista
Ylitarjonnan ja alikysynnän seurauksena systeemitason hinnat pohjoismaisissa sähköpörsseissä ovat siis romahtaneet. Suomen aluehinta käyttäytyy tietenkin eri tavalla. Koska siirtoyhteydet eivät riitä välittämään kaikkea halpaa sähköä Norjasta ja Ruotsista Suomeen, loppu täytyy paikata kotimaisella, kalliimmalla sähköllä. Niinpä Suomen spot-hinta on aika ajoin ollut jopa kolminkertainen systeemihintaan verrattuna –sekin ennennäkemätöntä keskellä talvea. Tuulisina päivinä Suomi on taas ollut jopa systeemihintaa halvempi hinta-alue. Tuulivoiman teho on Suomessa vaihdellut lähes nollasta melkein 2000 megawattiin. Helmikuussa nähtiin Suomessa historian ensimmäiset negatiiviset spot-hinnat; tällöinhän tuotetusta sähköstä joutuu lähtökohtaisesti maksamaan ja kulutetusta sähköstä saa rahaa. Kaiken kaikkiaan sähkö on Suomessakin ollut halpaa: tämän vuoden ensimmäisen kvartaalin spot-sähkön keskihinta oli noin 21 euroa megawattitunnilta, kun se vuotta aikaisemmin oli 48 euroa.
Miten tästä eteenpäin?
Tämän hetkinen epätasapaino tuotannon ja kulutuksen välillä on poikkeustila, joka tulee normalisoitumaan aikanaan. Kesään asti mentäneen kuitenkin enemmän tai vähemmän nykymeiningillä. Jos sateiset ja tuuliset säät jatkuvat kesän läpi, hinnan laskupaineet alkavat kohdistua jo vuodelle 2021. Näin on jo osittain käynyt. Olkiluoto 3 on vielä jokeri pakassa: jos se aloittaa täysimittaisen tuotannon ensi vuoden alkupuolella, Suomen hinta tulee ensi vuonna pysymään erittäin alhaalla – edellyttäen, että kesä on sateinen.
Täydellinen arvoitus on Koronaviruksen vaikutus maailmantalouteen. Kirjoittaessani tätä huhtikuun alussa ainakin USA:n ja Euroopan tilanne näyttää tukalalta. Maaliskuun aikana tapahtunut tukkusähkön ja johdannaisten hinnan lasku menee ainakin osittain viruksen aiheuttamien talouspelkojen piikkiin: talouselämän kulutus laskee eli kysyntä vähenee entisestään ja kierre vain syvenee.
Tällä hetkellä ei voi tehdä paljon muuta kuin odottaa. Hintakehityksen ratkaisee kolme arvoituksellista tekijää: Koronaviruksen pidemmän ajan vaikutukset talouteen, sää ja Olkiluoto 3:n aikataulu. Näistä Olkiluoto 3 on se vaikeimmin ennustettava.
Vaan paistaa se päivä joskus risukasaankin: kerrankin Suomen geopoliittisesta asemasta on jopa hyötyä, sillä monista muista länsimaista poiketen kriisivalmiutemme on pysyvästi hyvä. Voimia kaikille – vielä tästä noustaan.
Liiketoimintajohtaja heikki.rantamaki@pks.fi