Vuonna 1958 perustettu Kuurnan Voima Oy on Pohjois-Karjalan Sähkön tytäryhtiö. Yhtiön omistavat Pohjois-Karjalan Sähkö 89 prosentin ja Joensuun kaupunki 11 prosentin osuuksillaan. Kuurnassa toimii vuonna 1971 valmistuneen ja 2021-22 remontoidun vesivoimalan lisäksi sen tulvauomaan 2020 valmistunut Laurinvirran pienvesivoimala.
Pielisjoessa sijaitseva Kuurnan vesivoimalaitos on merkittävä alueellinen sähköntuottaja. Laurinvirran pienvesivoimalan sähköntuotantomäärä ei ole kovin suuri, mutta sillä on sitäkin tärkeämpi tehtävä turvata Laurinvirtaan rakennetun äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen lisääntymis- ja poikastuotantoalueen tarvitsema yhtäjaksoinen veden virtaama ympäri vuoden.
Voimatalouden ja vaelluskalakantojen elvyttämisen yhteishanke
Pielisjoella on pyydetty jo 1600-luvulta lähtien merkittävästi lohta. Joki on tarjonnut runsaasti ravintoa alueen väestölle. Varhainen joen muokkaaminen, runsas kalastus, maanviljelyn tehostuminen sekä teollistuminen joen padottamisen myötä, ovat aiheuttaneet kalakannan romahtamisen. Tilannetta parantaakseen Kuurnan Voima teki vuonna 2015 aloitteen Laurinvirta-hankkeen käynnistämiseksi yhdessä ELY-keskuksen kanssa tavoitteena palauttaa Pielisjoen vaelluskaloille mahdollisuus vapaaseen lisääntymiseen.
Moninaishankkeen tavoitteena oli sovittaa yhteen kalatalouden, ympäristönsuojelun ja voimatalouden intressit. Kyseessä oli kaksiosainen hanke, jossa vesilain mukaisen luvan hakijana toimi Laurinvirta Oy. Vastuualueet sovittiin yksityisoikeudellisin sopimuksin siten, että ELY-keskuksen vastuulle kuului poikastuotantoalueen suunnittelu, rakentaminen sekä valmistumisen jälkeinen ylläpito ja jatkokehitys sekä Laurinvirta Oy:lle voimalaitoksen rakentaminen ja poikastuotantoalueen vesitys. Hanke valmistui poikastuotantoalueen osalta lokakuussa 2020. Voimalaitos valmistui tuotannolliseen käyttöön vasta alkuvuonna 2022.
Laurinvirran poikastuotantoalue on laajan yhteistyön tulos
Tulvauoman kokonaispinta-ala on kaikkiaan 20 hehtaaria, josta hieman yli neljännes palvelee järvilohen lisääntymistä ja poikasten kehittymistä. Alue on järvilohen alkuperäistä lisääntymisaluetta ja mahdollistaa järvilohen luonnollisen elinkierron Pielisjoen ja Saimaan välillä. Poikastuotantoalue rakennettiin ainutlaatuisen sidosryhmärajat ylittävän yhteistyön avulla ja ELY:n kala-asiantuntijoiden parhaan näkemyksen mukaisesti. Saimaan järvilohen kärkihankkeen yhteistyötahoina ovat toimineet Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskukset sekä ulkopuoliset rahoittajat.
Laurinvirta-projekti on hyvä esimerkki siitä, kuinka laajalla yhteistyöllä voidaan paikallisesti sovittaa yhteen kalatalouden, ympäristönsuojelun ja voimatalouden tavoitteet.
Kuurnan voimala
Valmistumisvuosi: 1971, peruskorjaus vuonna 2021-22
Putouskorkeus: 6,9 metriä
Kokonaisteho: 20 MW
Turpiinihallissa tuottaa sähköä 2 pystyakselista Kaplan turpiinia, jotka Strömbergin generaattoreiden välityksellä syöttävät valtakunnan verkkoon tehoa 20 megawatin verran.
Sähköntuotanto alkoi Kuurnassa vuonna 1971
1950-luvulla aloitettiin suunnittelu Pielisjoen valjastamisesta sähköntuotantoon. Vuosina 1953-54 tutkittiin vakavasti mahdollisuuksia käyttää koko Pielisjoen seitsemäntoistametrinen putouskorkeus hyödyksi yhdessä voimalaitoksessa. Ajatuksesta kuitenkin luovuttiin ranta-alueille aiheutuvien haittojen ja suurten maansiirtokustannusten takia. Näin päädyttiin nykyiseen kahden portaan ratkaisuun. Ylempänä sijaitseva Kaltimon voimalaitos valmistui vuonna 1958 ja alempi, Kuurnan Voiman omistama Kuurnan voimalaitos vuonna 1971. Voimalaitos peruskorjattiin täydellisesti vuosina 2019-2022.
Laurinvirran voimala
Valmistumisvuosi: 2020
Putouskorkeus: 6,5 metriä
Kokonaisteho: 2,2 MW
Vuonna 2020 Kuurnan voimalan tulvauomaan Laurinvirtaan valmistui uusi pienvesivoimala, joka mahdollistaa uomaan rakennetun järvilohen poikastuotantoalueen toiminnan. Lue lisää Järvilohen suojelusta ja vastuullisesta vesivoimantuotannosta alla olevasta linkistä.
Pienvesivoimalaitos turvaa järvilohen poikasalueen vedensaannin
Äärimmäisen uhanalaisen Saimaan järvilohen poikastuotantoalue edellyttää toimiakseen tulvauomaan jatkuvan, 30–40 m3/s suuruisen juoksutuksen, joka pienentää nykyisen Kuurnan voimalaitoksen tuotantomäärää noin 13 prosenttia. Tuotannon menetyksen pienentämiseksi tulvapadon yhteyteen on rakennettu uudentyyppinen pienvesivoimalaitos, joka turvaa poikastuotantoalueen vedentarpeen ja tuottaa samalla sähköä.
Uusinta ja energiatehokkainta tekniikkaa edustavan Laurinvirran pienvesivoimalan teho on reilut 2 megawattia. Pielisjoen virtaama säilytettiin entisellään, ettei siitä aiheudu muutoksia Kuurnan ylä- eikä alapuoliseen vesistöön. Pienvoimalan avulla pystytään virtaavasta vedestä tuottamaan sähköä sekä lisäksi hyödyntämään kevättulvien vedet sähköntuotantoon.
Vesimyllyjä ja puutavaran uittoa
Vanhojen asiakirjojen mukaan on Kuurnan koskissa ollut rakenteita jo 1600-luvulla lähinnä tilapäisten kalapatojen muodossa. 1700-luvun puolivälissä rakennutti Korpi-Jaakko vakinaiset kalapadot ja vesimyllyn Utraan. Hänen poikansa Koski-Jaakko perkautti nimensä mukaisesti koskia lisätäkseen viljelykelpoista maata. Ruukinpatruuna Nils Arppe perusti 1830-luvulla Kuurnankoskeen raamisahan, joka kuitenkin määrättiin vuosisadan puolivälissä purettavaksi ”metsänhävittäjänä ja kalastuksen sekä liikenteen esteenä”, kuten tuomio oli kuulunut.
Pielisjokea perattiin vuosina 1847-54, mutta Saimaan kanavan valmistuminen vuonna 1856 teki välttämättömäksi Pielisjoen kanavoimisen ja laivaväylän ulottamisen Pieliselle, jolloin Saimaan alueen puutavaralle aukenivat tiet maailman markkinoille.